Hävikkiviikon aiheuttamat omantunnontuskat

Kulunut viikko on mennyt hävikkiviikon merkeissä. Omalta kohdaltani tuo ei kovin paljoa käytännössä näkynyt, sillä nuukana (isännän mielestä paremminkin paikoitellen nuukana) ihmisenä pyrin muutoinkin välttämään ruokahävikkiä.

Nuukuudesta huolimatta ruuan roskiin heittämistä joutuu väkisinkin välillä tekemään. Se sattuu omaantuntoon.

Ruokahävikkihommissa olen yrittänyt puhdistaa omaatuntoani muutamalla ajatusmallilla. Tällä viikolla kurkistin meidän jätesankoon ja huomasin tapojen parantamisen olevan aiheellista.

Tässä kuitenkin vinkkejä omantunnon puhdistamiseen. Näistä voi hyvin lähteä alkuun.

1. Olen ajatellut meidän keittiöstä syntyvän ruokahävikin olevan pieni pisara siihen verrattuna kauppojen heittämän ruokajätteen rinnalla.

Todellisuudessa ruokahävikkiä syntyy kaikista eniten kotitalouksissa. Sitten tulee teollisuus ja ravitsemispalvelut . Kauppa haaskaa ruokaa vasta neljänneksi eniten. Alkutuotanto kaikista vähiten.

2. Kotitaloudet heittävät eniten pois vihanneksia, juureksia ja perunaa. Sen jälkeen tulee hedelmät ja marjat.

Ja totta, tämä osuu omaan nilkaankin. Erityisesti salaatinkerät ja lehtisalaatti ovat pahoja pilaantumaan. Mutta kyllä nahistuu myös peruna ja porkkana, jos niitä aikansa säilyttää jääkaapin alalokerossa. Saati sitten kaiken maailman hedelmät, pahasti pilaantuvat nekin, jos niitä ei syö.

Kesällä puhdistan omaatuntoani kasvattamalla omat rehut pihassa. Lehtisalaattia on joskus ollut kukkapenkissä ja parvekelaatikossakin on ollut jonkunlaista yritelmää.

Tänä vuonna homma toimi alkukesän hyvin, kunnes rusakko kävi tutustumassa viljelyksiini. Lasketaanko tuo alkutuotannon hävikkiin, sitä en osaa sanoa. Ehkä ei.

3. Pakastan eväsruokia annoksina ja teen pakastimeen talvivarastoja ihan kuin olisin joku orava.

Tästä on seurauksena, että pakastimen siivouspäivä on paha hävikkipäivä. Erityisesti eväsruuaksi tarkoitetut kerta-annokset muuttuvat vuodessa ikävän näköisiksi harmaiksi paakuiksi. Niitä on turha tarjota koirallekaan. Roskiin menee.

Edellisvuotiset marjat saa laitettua mehumaijaan, mutta sienet ovat selvää roskaa. Sieniä ei onneksi pakkasessa ole montaa rasiaa. Harmaan lihanpalan olen paloitellut koirankuppiin. Hävikkiä yhtä kaikki, joskaan ei koiran mielestä.

4. Kotitalouksien kolmanneksi eniten haaskuun heittämä tuoteryhmä on kahvi, tee ja kaakao.

Ei ole vaikea uskoa ja tähän syyllistyn itsekin.

Kastelen ylijäämäkahvilla kukkia puhdistaakseni omaatuntoa. Kukat tykkää, mutta taloudellisesti tuo ei ole mitenkään kannattavaa puuhaa ja hävikkiä se on yhtä kaikki.

Kompostin täyteaineena kahvinporot ovat myös hyviä. Ensi talvena aion kokeilla kahvinporoja liukkauden estoon. Tanssilattialla kahvinporot takaavat fanaattisen luiston, mutta jäällä kuulemma vaikutus on päinvastainen.

5. Meillä on kompostori. 

Ruokajätteen vieminen kompostiin tuntuu sielussa paremmalta kuin sekajätteeseen laittaminen. Itse asiaa kompostori ei muuta.

Tämän itsepetoksen lisäksi meidän kompostorissa tapahtuu prosessihäiriö kovimpien pakkasten aikaan. Sen seurauksena ruokahävikki joutuu sekajätteeseen pitkälle kevääseen. Ihan siihen saakka, kun kevätaurinko lämmittää laitteen toimintakuntoon.

6. Kuvittelen olevani jonkin sortin "vanhan ajan emäntä" kokenut ja lapsena toisenlaisia aikoja nähnyt.  Lapsuudessa opin, että:

• maitoa voi haistaa ja varovasti maistaen varmistaa, että ei ole hapanta
• hapan maito paakkuuntuu, kun sitä kaataa kahviin. Jos ei näy paakkuja, maito kelpaa käyttöön.
• juustosta voi leikata kuivan osan pois ja syödä loput
• Jos leivässä on hometta, homeen voi ottaa pois ja syödä muun osan
• Nahistuneen osan voi leikata porkkanasta/kurkusta/tomaatista/ omenasta pois ja syödä muun osan
• vanhaa leipää pitää haistaa, ettei ole häältynyttä. (Nykyään leivälle ei tämmöistä tapahdu, kiitos jauhojen lisäaineiden)
• jos mehupullon homehtuu, pullon päältä poimitaan home pois ja keitetään mehu uudelleen. Ja taas on mehu ihan toimivaa tavaraa
• Lisäämällä soppaan tai puuroon vettä ja lämmittämällä kattilassa, siitä tulee jälleen kuin uutta

Kuinkas onkaan. En nykyään leikkele homeita pois. Ja onhan tiedekin todistanut, ettei hometta kannata syödä. Eikä se parantanut laulunääntäkään, vaikka mummo niin väitti.

Mutta haistelu ja maistelu on edelleen hyvä tapa. Etenkin hapanmaitotuotteiden kohdalla.

7.  Kiireinen ihminen ei kärsi huonosta omastatunnostakaan kuin hetken, mikä sekin on omiaan lisäämään ruokahävikkiä. 

Jos sattuu olemaan elämässä kiireinen ajanjakso eikä ehdi suunnittelemaan ruokiaan saati sitten kauppaostoksiaan, hävikki kasvaa ihan varmasti. 

Yhtä kaikki, hävikkiviikko aiheutti omantunnontuskia. Tuli suorastaan aihetta terästäytyä.

• Katsoa jääkaappiin ennen kuin menee kauppaan
• Kirjoittaa kauppalista
• Siivoilla kuivaruokakaappia vähän useammin
• Suunnitella viikon ruokalistaa etukäteen
• Tehdä ruokaa luovalla otteella niistä raaka-aineista mitä kotoa löytyy
• Syödä pakastimesta sinne haudattuja ruokia
• Haistaa ja maistaa edelleen. Pitää muistaa "viimeisen käyttöpäivän" ja "parasta ennen " -päiväysten ero

Meillä syödään aika ajoin tätä ja hyvää on: Jääkaapinsiivoussoppa

Hävikkiviikko on Kuluttaja- lehden järjestämä viestintäkampanja, jota on vietetty vuodesta 2013 https://www.kuluttajaliitto.fi/materiaalit/ruokahavikki/ 

Kiitos, jos jaat juttua eteenpäin: