Sienestys on terveellistä – samoin sienet

Juttua päivitetty 10.9.2022

Tykkään käydä sienessä. Sienien syömisestä en niinkään. Ainakaan itse keräämiäni sieniä en aio syödä, paitsi kerran vuodessa kanttarelleja sipulin kanssa paistettuna. Toisten kokkailemia sieniruokia en ylenkatso.

Kerran olen lähtenyt sienimetsältä ensiapuun. Se tapahtui tehdessäni vielä sairaanhoitajan hommia. Tuolloin  iltavuoro kutsui ja ihan pakko oli lähteä. 

Tähän blogiin kirjoitin asiallista asiaa sienistä, mutta tuo asia löytyy jutun lopusta. Ensin vähän omia sienestyskokemuksia. Jotka eivät ole kovin kaksisia. Lisäksi minua hävettää, kun en tunne sieniä.

Sienihommassa on se vaikeus, että kun kerää vain niitä sieniä, jotka varmasti tuntee, niin korin pohjalle tulee minulla vain punaisia kärpässieniä. Niitä onkin muuten tänä vuonna ihan hirveän paljon. Olen löytänyt punaisia, ruskeita, keltaisia. Pilkuilla ja ilman pilkkuja. On litteitä, latteita, pulleroita ja palleroita. Lisäksi vielä suuria ja pieniä. Melkein kaikki ovat madottomia. Jostain syystä.

Tästä olomuotokirjosta olen päätellyt, että jos muutkin sienet vaihtavat yhtä paljon ulkonäköään, niin minun on turha alkaa niitä opetella. Teho-osastolle pääsen muutenkin.

Niinpä sitten sienestyshommani on sitä mallia, että otan koiran lisäksi mukaani jomman kumman sienestävän ystäväni tai sitten tätini (joka hänkin on ystäväni).

Ensimmäisen kanssa kerätään kanttarelleja - joita ei meidän nurkista yleensä löydy kuin paistinpannullinen. Myös herkkutatit tulee kerättyä, vaikka minusta tatit näyttävät kaikki tateilta. Siksi ne menevät ystäväni ämpäriin kaikki.

Toinen ystävistä kerää mustia torvisieniä, jotka mielestäni näyttävät ihan myrkyltä, mutta ovat kuulemma hyviä. Tätini kerää lampaankääpiä, jotka ovatkin painavaa tavaraa. Ja kaikille kelpaa suppilovahverot. Minä en säilö niitäkään. Minulle lahjoitettuja suppiksia lisään lihapullataikinaan, jonne ne kyllä sopivatkiin.

Minua ei siis haittaa, vaikka sienireissulla ei saalista tulisikaan, tosin ystävieni puolesta toivon jonkun yksilön löytyvän. Metsässä kävely sen sijaan on ihan parasta sielun lepoa. Maailmaakin saa parannella rauhassa, ei ole ylimääräisiä korvia kuuntelemassa.

Sienestys on terveellistä - samoin sienet

Sieniretkellä keuhkot tuulettuu, mäessä saattaa hengästyä. Tasapainoharjoittelu kivien, kantojen ja risujen seassa ei ole pahaksi sekään. Sienten metsästys on myös jännää: ensin tule etsimisen jännitys ja sitten löytämisen riemu.

Mitä sitten tulee sienten terveellisyyteen, niin sitähän ne ovat. Sienistä tehdään lääkkeitä, ensimerkiksi tarpeellisia antibiootteja.

Uusimmista tutkimustuloksista on saatu viitteitä, että sienien ainesosat voivat auttaa elimistöä ehkäisemään syöpää, ne voivat auttaa alentamaan kolesterolia, tasapainottamaan diabetesta ja muutenkin ovat hyviä sydänterveyden kannalta. Sienissä on myös probiootteja, joista suolisto tykkää. Paitsi ei kaikkien suolisto - joidenkin ihmisten vatsa vaan menee sienistä sekaisin.

Sieniä on tutkittu vasta aika vähän ja tutkimukset on tehty pääasiassa laboratorio-olosuhteissa koeputkessa tai eläimillä. Ihmistutkimuksia on tehty eniten Aasiassa, jossa sieniä syödään paljon enemmän kuin länsimaissa. Sienilajikkeet ovat idässä eri kuin mitä meillä on, siksi tulokset ovat meidän kannalta paremminkin suuntaa antavia.

Näistä syistä  tutkijoiden lausunnoissa sanotaankin usein sienten terveysvaikutuksista, että ne voivat ehkäistä, ne voivat edistää tai ne voivat vaikuttaa johonkin tiettyyn suuntaan. Laboratorio- tai eläintutkimuksissa on saatu viitteitä jostakin, mutta laadukkaita ihmisillä tehtyjä tutkimuksia pitäisi tehdä lisää.

Ruokakolmiossa sienet sijoitetaan samaan ryhmään kuin kasvikset, marjat ja hedelmät. Ne ovat ihan kelpo lisä terveellisen ruokavalion yhtenä osana.

Sienissä on kuituja ja proteiineja. Vitamiineista niissä on erityisesti B- ja D-vitamiineja. Kivennäis- ja hivenaineista mm. sinkkiä, seleeniä, kaliumia ja rautaa löytyy kaikista sienistä. Solujen toiminnan kannalta tärkeitä antioksidantteja niissä on paljon.

Täältä löytyy lisää asiaa antioksidanteista:  Kasviksia ja vihanneksia kannattaa syödä 

Sienien ravintoainepitoisuudet vaihtelevat aika paljon riippuen lajista. Esimerkiksi luustolle tärkeää D-vitamiinia on paljon kanttarelleissa. Suppilovahveroissa on sitä vielä tuplamäärä kanttarelleihin verrattuna. Kanttarellissa on paljon A-vitamiinin esiastetta karotenoidia..

Sienten edulliset vaikutukset kolesteroliarvoihin johtuvat niiden  sisältämästä kuidusta. Kuidut toimivat myös probioottisesti ja edesauttavat suoliston terveyttä. Tässä kannattaa kuitenkin muistaa, että terveysvaikutukset vaihtelevat sienilajista riippuen.

Sienet ovat kevyttä ruokaa. Mutta voissa paistettuna niiden keveys on vähän kyseenalaista. Siksi sillä, miten sienet valmistaa ruuaksi, on suuri merkitys.

Omalla kohdallani ajattelen niin, että harvoin sieniä syödessäni on ihan sama, vaikka paistan ne voissa ja menen maku edellä. Toisaalta syön sitten kevyesti, kun lisään kuivattuja suppilovahveroita lihapullataikinaan.

Mutta yhtä kaikki. Jos tuntee sieniä ja tykkää niistä, niin terveellisiä ovat. Kyllä niitä kannattaa syödä. Vaikka ilmankin pärjää.

Tämmöiset meikätörpöt voivat mieluummin valokuvata sieniä. Yhtä lailla siinä kokee löytämisen riemua, saa nauttia luonnossa olemisesta ja ulkoilmasta.  

Saatat olla kiinnostunut myös tästä: Mikä tekee marjoista niin terveellisiä? Superfoodia metsästä ja puutarhasta.

Lähteitä: 

https://www.arktisetaromit.fi/fi/sienet/ravintosisalto/

https://www.martat.fi/marttakoulu/sesongin-ruoka-aineet/sienet/

Piippo.P & Salo.P. 2020. Terveyttä sienistä. Minerva-kustannus

Jos tykkäsit, jaa ystävillesikin: