Koukussa ulkona nukkumiseen

Kannoin patjani parvekkeelle kesäkuun 10 päivä. Se on perinteisesti päivä, jonka jälkeen kesäkukat säilyvät pihalla paleltumatta. Ja niin pysyin minäkin lämpimänä aina tämän viikon alkupuolelle saakka, kunnes kesä vaihtui syksyyn kertalaakista.

Alun perin asetin tavoitteeksi nukkua ulkona koko kesän, kolme kuukautta. Syksy pääsi kuitenkin yllättämään reilua viikkoa liian aikaisin ja elokuun viimeisenä päivänä otin vuoteeni ja kävin. Sisälle nukkumaan.

Koukussa ulkona nukkumiseen

Kesäkuussa linnunlaulua riitti läpi koko yön, eivät pitäneet edes puolen tunnin taukoa tuolloin. Heinäkuun alussa linnut vaihtoivat pesintävaihteen päälle ja laulu hiljeni yö yöltä.

Kesäkuussa aina heinäkuun loppupuolelle saakka yön valoisuus haittasi jonkun verran. Laitoin parvekkeen kaiteelle maton, jonka varjossa nukuin. Yritin kääntää myös selän auringolle, silläkin uhalla, että toinen kylki puutui. Ehkä ensi kesäksi ostan itselleni silmälaput - tai sitten en.

Silmälappuostoksesta voit lukea täältä: Parvekkeella nukkujan kaksi tärkeintä investointia

Tyynyni yläpuolelle parvekkeen kattolautojen päälle rakentui kesän aikana ampiaispesä. Hyttysverkon sisällä se ei pelottanut yhtään, sillä öttiäisistä ei ollut pienintäkään harmia. Yhtenä iltana yksi sankari käveli hetken aikaa verkon ulkopinnalla, muutoin ne kyllä pysyivät omissa oloissaan.

Ampiaiset palaavat auringonlaskun aikoihin nukkumaan pesäänsä. Jollain kummallisella hakuammunnalla ne etsivät oikean lautojen raon ja luikahtavat sisään. Tuota katsellessa ihmettelin, miten ne osuvat kukkaan noin huonolla tähtäysmeiningillä. Tai sitten nuo illan viimeiset yksilöt olivat palaamassa ampiaisten pubista pienessä kierteessä pienellä kierteellä.

Kesä-heinäkuussa ampiaisten pörinään heräsi aamulla, elokuussa ne nukkuivat jo pidempään kuin minä.

Elokuussa yöt ovat olleet aivan hiljaisia. Hiljaisuuden kuunteleminen on elämys sekin. Meidän ohi ajaa öiseen aikaan autoja harvakseltaan ja postinkantaja kääntyy aamuyöllä meidän pihassa. Yöllinen havahtuminen ei kuitenkaan haitannut, koska uni tuli nopeasti uudelleen.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä: Oletko kokeillut ulkona nukkumista? Kun varmistat nämä 7 asiaa, yösi onnistuu. 

Parina yön meidän kuistin alla käytiin jonkinnäköistä reviiririitaa. Kissat puolustivat omaansa ilmeisesti ketulta tai supikoiralta. En viitsinyt nousta katsomaan, koska sähinä loppui suht nopeaan.

Kostoksi kissoille joku oli käynyt vääntämässä tortun meidän rapun eteen kivelle. Kissat eivät itse kaki kiville eikä myöskään minun koirani. Eikä mikään muukaan koira. Mutta kettu kuulemma tykkää kuivata kikkareensa, joten päättelin syyllisen olevan sitten lajiltaan Vulpes vulpes. Niitä meidän nurkissa ainakin pyörii.

Yhtenä yönä kuului metsästä koiran ulvontaa. Kuvittelin sen olevan susi, koska semmoinenkin kesällä jolkutteli parin kilometrin päässä meidän pihasta. Sain mukavaa jännitystä elämääni kuunnellessani ulvontaa monen metrin korkeudessa varmana siitä, ettei yksikään peto pääse patjalleni.

Todellisuudessa tuosta ulvonnasta seurasi kylän koirien kuoro, joten kyllä sen täytyi koira olla.

Parina yönä siirryin kesken kaiken sisälle nukkumaan ukkosen vuoksi. Se ensimmäinen kerta oli kyllä hätävarjelun liioittelua. Koirani pelkää ukkosta ja herätti minut yrittäessään kaivaa itsensä patjani alle.

Elokuun ukkosilmalla työnsin koiran sisään ensimmäisestä jyrähdyksestä ja jäin itse ulos. Pimeässä yössä salamointia on mukava katsella ja laskea sekunneista, kuinka kaukana ukkospilvi on. Kunhan pysyy minimissään kolmen kilometrin etäisyydellä, niin salamointi ja jyrinä ei haittaa.

Kaatosade oli sitten se, mikä ajoi minut sisälle. Alkoi patja kastua ja sehän on tyhmyyttä hukuttaa itsensä parvekkeelle.

Viileimmät yöt osuivat keskelle heinäkuuta. Silloin oli muutamana yötä +4-5 astetta lämmintä, mutta pitkillä kalsareilla, fleesepuserolla ja untuvapeitolla pärjäsin oikein hyvin. Kylmyys sinällään ei haitannut, mutta elokuun viimeisenä yönä kylmä tuuli oli jotain, mikä ei enää ole mukavaa. Tuulessa paleltuu ensimmäisenä korvat, mitä en olisi osannut ennalta arvata.

Parhaat asiat ulkona nukkumisessa

Ne olivat ehdottomasti hyvä unen laatu ja elokuun yöt. Pimeys, lämpö ja hiljaisuus. Elokuussa oli monena yönä taivas tähdessä ja nukkumapaikastani näkyi Otava ihan kokonaisuudessaan. Ei ollenkaan hassumpi maisema.

Täältä löydät lisää ulkonanukkumisen hyviä puolia: Oletko jo kokeillut parvekkeella nukkumista?

Jos jatkaisin ulkona nukkumista, pitäisi varmaan hankkia teltta. Kylmä tuuli tuntuu ikävältä osuessaan kasvoihin, kesällä tuulta en edes huomannut. Tai sitten kesällä ei pohjoistuuli puhaltanut.

Vaikka nostin kesälläkin patjani ja peittoni päiväksi sisään, syksyllä ja talvella tuo homma on ihan pakko tehdä, tai petivaatteet homehtuvat ja kylmenevät liikaa. Pitäisi myös investoida lämmin makuupussi peitteen lisäksi. Hankalaksi menisi.

Olen koukussa ulkona nukkumiseen. Koiranikin on.  Mutta ei meidän  auta muu kuin odottaa seuraavaa kesää. 

Pidän yöllä makkarin ikkunaa auki salaa isännältä. Hänen jäsenensä haistavat vedon kummallisella tavalla jo siinä vaiheessa, kun minä vasta ajattelen avaavani ikkunan. Onkohan kaikki miehet samanlaisia? Vanhetessaan. 

Kiitos, jos jaat ystävillesikin: