Omenapiirakka, joka onnistuu Tumpelokokiltakin

Nyt on omena-aika parhaimmillaan ja Valkeakuulaan kohdalla kohta ohikin. Meillä on syöty omenapiirakkaa jo useamman viikon ajan. Tai jos tarkkoja ollaan, niin isäntä lopetti närästyksen vuoksi tuon homman jo muutama viikko sitten. Mutta itse jatkan edelleen.

Tästä postauksesta löytyy ihan paras omenapiirakkaresepti. Kaiken lisäksi sen ainesosat ovat niin helpot, että reseptin oppii ulkoa ensimmäisen tekemisen jälkeen. Alkuun kuitenkin asiaa ajankohtaisesta keittiön apuvälineestä. Jota ilman en omenaan tartu.

Kaikki alkaa nimittäin omenaporasta. Sain semmoisen muutama vuosi sitten veljeltäni synttärilahjaksi. Nauruhan siinä pääsi: nyt on velipoika löytänyt maailman turhimman kapineen ja päättänyt tuoda sen minun keittiööni muiden käyttämättömien ihmelaitteiden seuraksi.

Vastoin luulojani, härveli on osoittautunut ihan parhaaksi omalla alallaan. Olen ostanut niitä jo monta: parille työpaikalleni taukohuoneeseen ja yhden olen veivannut säpäleiksi.

Omenaporassa hedelmä tungetaan laitteen piikkeihin, veivataan ja tadaa - sinulla on kuorittu omena, siemenkota poistettu ja kaiken lisäksi omena on viipaloitu tasaiseksi spiraaliksi. Helppo homma on sitten vaan latoa viipaleet omenapiirakan pinnalle.

Säilömishommissa veivaan omenat poralla siisteiksi viipaleiksi ja heitän kattilaan. Ämpärilliseen omenoita lisään vähän vettä ja puoli pussia hillosokeria. Sitten keittelen sen verran, että omenan viipaleet pehmenevät, mutta jäävät osittain kokonaisiksi. Sen jälkeen kuuma "hillo" purkkeihin ja hyvää tulee.

Omenasosetta en nykyään tee ollenkaan, sillä siinä sotkeentuu kädet kainaloihin asti tahmeaan mössöön. Lopuksi edessä on järkyttävä tiskaaminen sosemyllystä ja kaikista työkaluista, joilla olet kaivellut omenanraatoja myllyn siivilän väleistä. Keittiön lattiakin menee pesuun omenasosehomman jälkeen.

Omenapiirakka, joka onnistuu Tumpelokokiltakin

Omista omenapiirakkaresepteistäni ehdottomasti suosituin on tämä. Reseptin alkuperää en muista, mutta arvatenkaan se ei ole oma innovaationi.

• piimää
• sokeria
• vehnäjauhoja
• 1-1½ tl soodaa

Kaikkia kolmea ensimmäistä laitetaan yhtä paljon. Paitsi että sokerissa vähän pihtaan ihan vaan luonteenlaatuni vuoksi. Mutta melkein yhtä paljon tulee sokeriakin.

Pieneen piirakkavuokaan käytän mitta-astiana kahvikuppia, isompaan juomalasia.

Omenaviipaleet ladotaan päälle mielialasta riippuen enemmän tai vähemmän kauniisti. Niiden päälle riputellaan kaneli-sokeria sekä rypsiöljypullosta lirutetaan varovasti hiukan öljyä.

Ilman kaneli-sokeria ja öljyä resepti toimii myös marjoilla, mutta omenapiirakkana resepti kyllä toimii parhaiten.

Uunissa piirakka kypsyy 180 asteessa semmoiset puoli tuntia.

Joskus olen hätäpäissäni vaihtanut piimän jogurttiin, jonka seurauksena piirakasta tulee kuivikasta. Mansikkajogurtilla en suosittele kokeilemaan ollenkaan.

Meillä on jääkaapissa yleensä aina piimää, koska annan sitä koiralle nappuloiden pehmikkeeksi. Koska ostan sitä koiralle, se ei ole mitään rasvatonta litkua. Piirakka kannattaa siis leipoa koiran piimästä, ei isäntää varten ostetusta rasvattomasta jogurtista.

Jos helpot reseptit kiinnostaa, niin täällä on yhtä helppo ja hyvä sekä vähän vielä terveellisempi piirakkaresepti: Nipottajan flavonoidipiirakka

Resepti on niin helppo ja lopputulos herkullinen, että kannattaa jakaa tämä ystävillesikin: