Tarkista nämä viisi kohtaa sauvakävelytekniikastasi

Kun jokin liikuntalaji käy tarpeeksi tutuksi, sitä päästää menemään sen enempää ajattelematta. Lajissa kuin lajissa on tällöin vaarana vauhdin hiipuminen ja tehojen väheneminen - ei tulekaan enää yhtä kova hiki kuin aiemmin. Tässä kohtaa voi tietysti ajatella, että kunto on kohonnut eikä meno enää hengästytä.

Näitä pohtiessani aloin kiinnittämään enemmän huomiota sauvakävelytekniikkaani. Eikä pieni hiominen ollutkaan pahitteeksi, sillä sauvakävelyssä on muutama tehokkuuden kannalta merkityksellinen asia. Kerron tässä postauksessa viisi tärkää kohtaa, jotka sinunkin kannattaa tarkistaa kuntoon.

Tarkista nämä viisi kohtaa sauvakävelytekniikastasi

1. Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, että sauvasi ovat oikean mittaiset. Liian pitkien sauvojen kanssa hartiat kohoavat etkä pysty tekemään kunnollista käden taaksetyöntöä. Lisäksi pitkien sauvojen kanssa kävelyn rytmiä on vaikea ylläpitää. 

Liian lyhyet sauvat eivät ole lainkaan yhtä paha juttu kuin liian pitkät. Jos lähtee nostattamaan kuntoaan mäkiä nousemalla, silloin valitaankin hieman lyhyemmät kepit kuin mitä tasamaalla kävellessä. Tasaisessa maastossa kävellessä liian lyhyiden sauvojen kanssa käden ojennus saattaa onnistua luonnollisemmin, mutta toisaalta riskinä on käveleminen kumarassa ja selän kipeytyminen.

Vanha tuttu sääntö sauvoja valitessasi on: Seiso suorana, kädet sivuilla. Sitten taivuta käsi kyynärpäästä 90 asteen kulmaan. Siitä kun otat sauvan käteesi, osuu pituus kohdilleen. 

Toinenkin sääntö sauvanpituuden mittaamiseen on: vähennä omasta pituudestasi 55 cm.

Käden koukistussääntö osuu paremmin nappiin, koska meitä on vartalotyypiltä niin monenlaista persjalkaista tai pitkäjalkaa. Ja kaikkea siltä väliltä.

2. Seuraavaksi tarkista, ojentuuko sauvatyönnön aikana takimmainen kätesi kyynärpäästä suoraksi. Taakse jäävä käsi antaa kävelyllesi vauhtia eikä sitä vauhtia tule, jos kädet töpöttävät kaiken aikaa vartalosi sivuilla ja edessä.

Tehostamalla käden ojennusta saat kävelyysi nopeutta. Kävellessä hartia -ja selkälihaksesi tekevät töitä, syke nousee ja tulee hiki. Jos lenkkisi tarkoitus on ylläpitää tai kohottaa kunto, ojenna kätesi. Jos pelkästään ulkoilutat sauvoja tai pidät niitä vain tasapainoa pitämässä, käden ojennus ei ole yhtä merkityksellinen.

3. Kolmanneksi tarkista, että hartiasi pysyvät alhaalla ja rentoina kävelyn aikana. Kun käden työntö on kunnossa, vauhti kiihtyy ja hartiat pyrkivät nousemaan ylös. Hartiat ovat korvissa myös silloin, kun olet kävelemään lähtiessäsi kiireinen ja stressaantunut.  Muista hengittää ja samalla rentouta tietoisesti yläkroppasi. Tämä hartioiden tarkistus ja rentoutus on hyvä muistaa tehdä useampaan kertaan lenkin aikana.

Hartioiden rentouttaminen ja kunnon sauvatyöntö saavat liikkeen tuntumaan lapaluissa saakka. Eli juurikin siellä, missä pitääkin.

4. Tärkeää on myös se, miten pidät kiinni sauvasta. Ensinnäkin käsihihna pitää olla kunnolla kädessä kiinni. Niin, että jos irrotat otteesi sauvasta, sauva jää käteesi roikkumaan. Jos hihna ei toimi, sauvatyönnön aikana joudut puristamaan sauvaa liiaksi, jolloin käden ojennus ei onnistu.

Hyvä muistisääntö sauvaotteesta on sellainen, että kuvittelet pitäväsi pikkulintua kädessäsi: pitää puristaa sen verran, ettei lintu lennä karkuun, mutta niin hellästi, että se säilyy hengissä.

5. Lopuksi tarkista askeleesi: jos alusta on pehmeä, takimmaisen jalan varvastyönnöstä pitää jäädä pieni jälki maahan. Jos kävelet kovalla alustalla, ainakin mielikuvituksessa pitää saada päkiän kohdalle jälki maahan. Jos jälkeä ei tule töpötät liian lyhyitä askelia tai et muuten pidä kunnon vauhtia.

Kun olet tarkistanut nämä viisi kohtaa sauvakävelytekniikassasi, huomaat kävelyvauhtisi nopeutuvan. Parhaat vauhdin ylläpitäjät ovat käden ojentaminen riittävän taakse sekä huolehtiminen, että takimmaisen jalan varpaat kuopaisevat maata. 

Hartioiden rentoutus ja käden ojennus taas saavat isot selkälihakset töihin, aineenvaihdunta kiihtyy ja syke nousee huomaamatta. Kunnon liike hartioissa ja lavoissa auttavat myös lihasjumeihin.

Talvi ei ole sauvakävelijälle ihan parasta aikaa. Ei ainakaan, jos tie on jäinen ja kova. Sauvojen iskeminen jäiseen maahan voi tehdä hartiat tai olkapäät kipeäksi, erityisesti kovaa vauhtia ylläpitäessä. Ihannemaasto sauvakävelijälle onkin sulan maan pururata tai hiekkatie.

Itse sauvakävelen kovaa maata ja jäistä tietä uhmaten läpi vuoden. Näin talvella vähän löysemmällä vauhdilla ja teiden sulaessa panostan taas enemmän oikeaan tekniikkaan ja vauhtiin. Tiesitkö muuten, että kun kesän sauvakävelee, kehittyy käsivoimat valmiiksi hiihtämistä varten. Hiihtolatuja kun ei saa kävelemällä sotkea.

Lisää sauvakävelyasiaa löydät täältä: Ylistyspuhe kävelylle

Jos tästä oli Sinulle hyötyä, jaa ystävällesikin: